Etusivu Entisajan varuskuntakaupungissa tuttuja tunteita ja pidättyväisiä käytöstapoja - haastattelussa Lehmusten kaupunki -näytelmän näyttelijät Noora Koski ja Vilma Ilmari Putro
1.10.2021 12.27

Entisajan varuskuntakaupungissa tuttuja tunteita ja pidättyväisiä käytöstapoja - haastattelussa Lehmusten kaupunki -näytelmän näyttelijät Noora Koski ja Vilma Ilmari Putro

Lehmusten kaupunki -musiikkinäytelmä saa uusintaensi-iltansa lauantaina 2.10. Lappeenrannan kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä. Lehmusten kaupunki on näytelmä rakkaudesta varuskuntakaupungissa, mutta myös ystävyydestä. Näytelmässä ystävyksiä esittävät Noora Koski ja Vilma Ilmari Putro ovat ystäviä myös näyttämön ulkopuolella.

Lehmusten kaupunki -näytelmän Ilona ja Liisa, Noora Koski ja Vilma Ilmari Putro purskahtavat spontaanisti nauruun alkaessaan miettiä, miltä tuntui sujahtaa 20-luvun Lappeenrantaan ja sen aikaisten ihmisten elämään.

–Otetaanko vaikein alkuun? Koski kysyy kollegaltaan.

Liki sadan vuoden takainen varuskuntakaupunki, erilaiset elämisen arvot ja luokkatietoisuus ovat tuoneet omat haasteet ja kiinnostuksen kohteet roolityöhön. Eniten on kuitenkin vaikuttanut kehollinen oleminen roolissa.

Sen ajan ihmisten voisi ainakin olettaa käyttäytyneen kehollisesti vähän hillitymmin, hierarkiat huomioiden. Aluksi ajattelin sen tuovan roolihahmolle fyysiset raamit, mutta tätä olikin yllättäen hankala hyödyntää Liisan roolityössä. Minun piti irtaantua siitä pidättäytyväisyydestä, jotta sain Liisan maailman ikään kuin lihallistettua, tietenkin näytelmän tyylilajin rajoissa, Putro kertoo.

–Tilanne oli toinen esimerkiksi Rakkautta-näytelmässä, joka sijoittui osin myös 1900-luvun alkuvuosikymmenille. Siinä minulla oli dramaattinen roolihahmo, jonka ilkeyden pystyin tuomaan esiin jäykkyyden kautta, Putro jatkaa. 

Lehmusten kaupunki  (3) (1).jpg

Tunteet samoja ajasta riippumatta

Naisen roolia on Putron mukaan tuskaista näytellä uskottavasti, jos näyttelijän pitää roolissaan olla itseään vähemmän kaikessa suhteessa.

–Se tarkoittaa esimerkiksi pienempiä askeleita, enemmän hymyilyä, kehon hillitympää käyttöä, mekkoja, ja monia muita fyysistä ilmaisua rajoittavia asioita.

Näyttämöllä pitäisi saada käyttää hyväkseen myös näyttämön suomaa tilaa, sen kehollista ja voimaannuttavaa ulottuvuutta. 1920-luvun ajankuvassa ja Liisan roolissa se ei ollut kuitenkaan mahdollista.

–Tämä kaikki aiheutti Lehmusten kaupungissa päänvaivaa, Putro tiivistää.

Tunteet ovat kuitenkin samoja ajasta riippumatta.

–Vaikkapa rakastuminen tai hylätyksi tulemisen pelko, tuttuja tunteita tässäkin ajassa. Siinä mielessä on helppo samaistua mihin tahansa aikakauteen, Koski jatkaa.

 

Upseerintiellä 1920-luvun tunnelmissa

Putro ja Koski kävivät näyttelijäkollegoidensa kanssa kiertämässä varuskunta-alueella. Vaikka alueella on paljon uudisrakennuksia, Upseeritiellä kävellessä on kuin olisi 1920-luvun Lappeenrannassa. 

–Oli hienoa tutustua aitoihin paikkoihin.

–Saimme myös kuulla, että jotkut roolihahmoista, kuten Liisa Parmala, perustuvat aitoihin lappeenrantalaisiin, Putro kertoo.

Harjoituksissa keskusteltiin paljonkin roolihahmoista. Noora Koski eläytyi Ilonan ajatuksiin, sai kosketuksen roolihahmoon liittyviin asenteisiin ja arvoihin.

–Upseerikerhoon Ilonalla ei ollut säätynsä vuoksi asiaa, ja se tuntui omassa kehossani, kun vierailimme siellä.

 

Tekstin ja musiikin välinen vuorovaikutus

Noora Koski on opiskellut Tampereen ammattikorkeakoulussa musiikkiteatterilinjalla. Hänestä on ollut mielenkiintoista nähdä, miten musiikkidramaturgia vaikutti tekstiin perustuvaan näytelmään. Helena Anttonen dramatisoi alkuperäisen näytelmätekstin musiikkinäytelmää varten.

–Musiikkidramaturgia on haastava laji. Iiris Ranniolla on ollut valtava työ sijoittaa laulut oikeisiin kohtiin. Jani Pola on tehnyt hienoja sovituksia ja luonut hyviä teemoja viemään tarinaa eteenpäin.

Lehmusten kaupunki jatkuu ensi syksynä kaupunginteatterissa. Ensi-ilta oli viime syksynä, ja paikalla oli muusikko Pave Maijanen

–Tulen muistamaan aina sen hetken, kun näin Pave Maijasen istumassa katsomossa. Ymmärsin, etten voisi katsoa häntä enempää, sillä vain liikuttuisin, Koski kertoo.

Vilma Ilmari Putrolle musiikki on osa häntä itseään. Putro on soittanut kahdeksan vuotta trumpettia, ja soittaa Lehmusten kaupungin bändin mukana kolmessa biisissä.

–Ihana hetki soiton opiskelussa, kun kelpuutetaan bändiin. Saan soittaa ammattilaisten kanssa.

Putro opiskeli näyttelijäksi Pietarin teatteriakatemiassa. Hän täydensi opintojaan sen jälkeen vielä vuoden teatterikorkeakoulussa Suomessa.

-Vaikka Venäjällä ja Suomessa koulutus on hyvin erilaista, yhteistä on näkemys siitä, mitä on hyvää näyttelijätyötä.

 

Ystäviä näyttämöllä, ystäviä työssä

Vilma Ilmari Putro ja Noora Koski jakavat pukuhuoneen. He ovat ystäviä kuten näytelmän Liisa ja Ilona. 

–Vahvan ihmissuhteen merkki on, että uskaltaa sanoa oman mielipiteensä, vaikka se olisi jotain sellaista, mitä toinen ei välttämättä haluaisi kuulla. Tämä näkyy Ilonan ja Liisan välisessä suhteessa.

Vahva on myös työkavereiden välinen ystävyys. Koskesta on yksinkertaisesta ihana jakaa pukuhuone Putron kanssa. 

–On ihana tulla tilaan, johon voi tulla sillä fiiliksellä, mikä itsellä on. Se ei ole itsestään selvää.

Valmistautuminen rooleihin luonnistuu samassa tilassa. 

–Riippuu tietysti esityksestä, haluaako olla omissa oloissa enemmän vai onko mukava heittää vaikkapa mustaa huumoria, Koski jatkaa. 

Toisen tunteiden aistiminen sujuu Putrosta heiltä hyvin.

–Sen huomaa, kun Noora haluaa keskittyä ja olla hiljaa.

 

 

Lehmusten kaupunki palaa Lappeenrannan kaupunginteatterin Suurelle näyttämölle lauantaina 2.10.2021 klo 19.00. Liput ja lisätiedot: Lehmusten kaupunki on rakastettu tarina rakuunoiden kaupungista ja rakkaudesta - Lappeenrannan teatteri (lprteatteri.fi)